Siitä on vierähtänyt jo useampi vuosi kun viimeksi arpaonni osui omalle kohdalleni. Nyt kuitenkin olin saanut kilpailupaikan tähän ehkä Suomen parhaimpana pidettyyn jokikarsintaan! Auramaan Kallea siteeraten, karsintojen Monacoon!

 

Kieltämättä olo ei ollut kaikkein itsevarmin kun ennen kisoja pommitin kavereita toimivista perhoista ja tekniikoista. Virtavesissä kalastus on itselläni viime vuosina jäänyt valitettavan vähäiseksi. Viime kerta taisi olla Kynäksen syyskarsinnoissa. Ei perhana! Käytiinhän me Tapsan kanssa tuolla "treenaamassa" joskus talvella ; )

 

Kisa-aamuna herätyskello soitti 03.30!! Hieman oli puutunut olo kun vähän neljän jälkeen suuntasin "punaisen paholaisen" nokan kohti Karkkilaa!
Rankka kahden päivän rutistus oli edessä. Joidenkin kilpailijoiden mielestä kahden päivän kisat vievät liikaa aikaa jo ovat turhan raskaita, mutta mielestäni juuri kaksipäiväisissä kisoissa on sitä aitoa kisaamisen tunnelmaa. On hienoa odottaa jännityksellä ensimmäisen päivän väliaikatuloksia ja spekuloida seuraavan päivän pooleja ja kalastustekniikoita. Toisaalta on pakko myöntää että maanantainen työpäivä ei sunnuntai-iltana kotiin ajellessa juurikaan houkuttele.

Yleisessä tiedossa oli mahdollinen vesisade, jota oli luvattu lauantaille. Karjaanjoen sateesta herkästi värjäytyvä vesi pisti hieman punttia tutisemaan, mutta toisaalta tilanne oli kaikille kilpailijoille sama.

Arvonnassa vetäisin itseni B- ryhmään, joka tarkoitti sitä että A-ryhmäläiset pääsivät korkkaamaan kolme päivää täysrauhoituksessa olleet poolit. Tämä sopi itselleni mainiosti. Pääsin kyttäysasemiin, kun tarvetta yli kymmenen kalan saamiseen hyvää jaksosijoitusta ajatellen ei tarvinnut stressata. Aloitin poolilta 2 jonka tiesin olevan yksi parhaista. Juuri ennen A-ryhmän kalastuksen loppumista pelätty vesisade sitten alkoi. Noin vartti ennen oman jaksoni alkamista katsoin hämmästyneenä maitokahvin väristä vesimassaa joka valui ylävirrasta! "Tässäkö tämä sitten oli", ehdin jo ajatella.
Kun sitten vihdoin B-ryhmäkin pääsi aloittamaan, selvisi varsin pian että kalat jatkoivatkin yllättävän hyvin perhoihin rouhimistaan. Vaikka sade jatkui lopulta useita tunteja, ei vesi kuitenkaan värjääntynyt katastrofaalisen sameaksi, päivastoin, ainakin minusta tuntui että ensimmäisen mutaryöpyn jälkeen se jopa hieman kirkastui takaisin.

  Sain lopulta 8 kalaa ensimmäiseltä jaksolta joka riitti kärkipään sijoitukseen omassa ryhmässäni.
Seuraavaksi siirryin poolille 6. Ei mikään huono biitti tämäkään, itseasiassa liiankin monimuotoinen tehokkaasti kalastettavaksi ainoastaan 75 minuutissa. On hyvä että kilpailuaika on sovitettu poolien pituuteen niin että ihan jokaista kivenalusta ei kertakaikkiaan ehdi ronkkimaan tehokkaasti. Tällöin alueelle jää aina kaloja, jotka eivät ole nähneet edellisen kaverin perhoja.
Tämän poolin yläosa oli kovavirtaista ja melko syvää, kivikkoista pocket-vettä. Alempana taas uoma leveni ja madaltui päättyen lopulta laavusuvantoon. Vaikka sainkin pari kalaa yläpään poteroista, jäi jotenkin sellainen fiilis että perhoni olivat liian kevyitä alueen tehokkaaseen ronkkimiseen. Sainkin hyvän opetuksen Huhtaniskan Janilta jota jäin valvomaan oman jaksoni päätyttyä. Jani vetäisi jälkeeni 5 kalaa pelkästään yläosan kovavirtaisimmalta alueelta todella painavilla perhoillaan. Itse sain 4 kalaa jotka antoivat keskinkertaiset sijoituspisteet.

Minulle aina niin rakkaan ruokatauon jälkeen vuorossa oli pooli 2. Tämä taisi olla kisojen antoisin biitti. Ennen taukoa alueen oli kalastanut Kinnusen Santtu joka oli röytänyt siitä huikeat 11 kalaa! Santun jälkeen vuoroon oli astunut Karkkilan oma "Hightower" Virolaisen Pete, joka kantoi mittaukseen vain kaksi kalaa. Ei hyvältä näyttänyt! Santtu oli kaiketi koukuttanut kaikki mahdolliset eväkkäät kun Petrikin oli saanut "vain" kaksi kalaa. Kun astuin joen rantaan oli luonto-äiti, tai paremminkin padonvartija tehnyt temppunsa. Vesi oli noussut erittäin paljon ja nyt alue muistutti lähinnä Kokemäenjoen Arantilankosken loppuliukua ilman merkkiäkään pintakivistä saatikka peileistä. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää että olin täysin pihalla poolin tehokkaasta kalastuksesta! Eipä aikaakaan kunnes seuraava mielenkiintoinen episodi sattui. Ties kuinka monetta kertaa perhoni olivat taas puussa tai pohjassa. Ei auttanut muu kuin piuhat poikki ja uusia sitomaan. Kun uusi peruke ja perhot olivat valmiit ja nostin katseeni takaisin joelle, oli vesi tänä aikana laskenut ainakin parikymmentä senttiä! Vesi laski siis todella nopeasti! No nyt näkyi taas tuttuja kivenhuopeita ja virranreunoja! Lopulta onnistuin saamaan 2 kalaa jotka koetun jälkeen tuntuivat kultaakin tärkeämmiltä.

Seuraavana aamuna vuorossa oli 1. pooli, jota ei ehkä pidetä ihan huippupoolina. Sinänsä jännä juttu sillä hyvän näköisiä poteroita tälläkin alueella on ihan riittämiin. Tuulettelin jo edellisenä iltana sitä että jos tuo kyseinen pooli piti osua omalle kohdalle, sain sen parhaaseen mahdolliseen saumaan, lauantai-aamuna, ennen muita kalastajia. 2 kalaa sain ronkittua, vaikka tältäkin jaksolta jäi vähän sellainen maku että lyijyä olisi saanut olla enemmän.

Kalantulo oli jo selvästi vähentynyt lauantain mässäilyistä joten muutaman kalan suorituksillakin irtosi jo ykkössijoituksia. Sunnuntain toiselta jaksolta 3. poolilta  onnistuin saamaan 4 kalaa paperille ja ne riittivät jaksovoittoon.

Viimeisenä vuorossa oli 7. pooli joka oli myöskin yksi huippubiiteistä. Tiesin jo tässä vaiheessa että pari kalaa takaisivat riittävän hyvät pisteet kohtuu kärkeen joten homman piti olla pelkkää viheltelyä. Kun lapussani ei ollut sentin senttiä 45min kalastuksen jälkeen, alkoi paniikki hiipiä puseroon. Ekan kalan olin karkuuttanut ja toisen näin nousevan pinnassa uivaan leechiini hitaasti kuin kaskelotin. Paniikissa tietysti liioittelin vastaiskua ja kala laskeutui yhtä hitaasti takaisin montuunsa pinkki leechi suupielessään! Lopulta onnistuin saamaan niskalta yhden kalan haaviin asti, joka jäikin ainoaksi merkinnäksi viimeiseltä osuudelta.

Lopulta sijoitukseni kokonaiskilpailussa oli 2. Tolosen Aleksille ei kukaan mahtanut mitään! Seurattiin eräällä jaksolla Niemisen Sakun kanssa kaverin kalastusta ja täytyy sanoa että konemaisen tehokasta ja kylmäpäistä työskentelyä!

Kiitokset jälleen kerran järjestäjille erinomaisesti hoidetuista kilpailuista! Jengillä oli taas hauskaa! Mitä nyt Naakka ja Anaconda vähän latistivat fiilistä ; )